Lapsille ja aikuisille
Artikkeli ei sisällä juonipaljastuksia.
Animaatiot, sarjakuvat ja varsinkin eläintarinat rinnastetaan usein lapsuuteen, eivätkä ne kuulu aikuisille. Niinpä niin: aikuistuessa animaatiot vaihtuvat saippuasarjojen äärirealistisiin ihmissuhdedraamoihin; sarjakuvat kioskikirjallisuuden sanoihin syviin. Näin asian ei tarvitse olla, esimerkiksi eläinhahmojen avulla voi harrastaa vaikka minkälaista symboliikka- ja allegoriataitelua, ja animaation käyttö ylipäätänsä vapauttaa mielikuvituksen valloilleen tilaan, jossa vain animaatiokalvon koko on rajana. Animaatioilla, oli ne sitten eläin- tai ihmispainotteisia, voi myös käsitellä arkoja aiheita ennakkoluulottomasti. Seuraavaksi muutama mainio esimerkki animaatioteoksista, jotka ovat uskaltaneet rikkoa rajoja eivätkä katso katsojan ikää.
Alfred J. Kwak
Jo ensimmäisessä jaksossa metsän yli lentävä suihkari osoittaa, ettei kyseessä ole tavanomainen eläinsatu
Upeaa. Hienoa. Loistavaa!
– K. Rokodiili
Tätä Muumilaakson tarinoiden sisarsarjaa ei ainakaan voi syyttää lasten aliarvioimisesta. Hahmonkehitystä ja käsiteltäviä aiheita löytyy enemmän kuin keskiverrosta saippuaoopperasta. A.J.K. muistuttaa opettavaiselta luonteeltaan ja monipuolisilta teemoiltaan paljon Albert Barillén Olipa kerran -sarjaa, tosin huomattavasti viihdyttävämpänä. Herman van Veenin ja Harald Siepermannin luoma maailma on kiehtovan ajaton, eikä pieni määrä surrealismia ole koskaan haitaksi. Suomalainen ääninäyttely on sisarsarjansa tavoin mainiota, vaikka muutama lisä-ääni ei olisikaan ollut pahitteeksi, kiitos sarjan laajan hahmokatraan. Lasten laulama alkutunnus suomenkielisessä versiossa on sympaattinen ja näin kypsälle animaatiosarjalle hyvinkin mielenkiintoinen ratkaisu. Tämä sarja ansaitsisi Suomen televisiossa yhtä paljon ruutuaikaa kuin Tove Janssonin vastaava.
Ren & Stimpy
"Well, that looks normal."
Happy, happy, joy, joy.
– Stimpy
Yhdysvaltalaisen animaation 1990-luvulla kestäneen toisen kulta-ajan pani alulle John Kricfalusi, jonka ronskia huumoria, villiä animaatiota ja juonellista sekoilua yhdistelevä Ren & Stimpy oli raikastava tuulahdus vuosikymmeniä kestäneen animaation alennuskauden jälkeen. Kricfalusin Laatuteos muistutti ja muistuttaa edelleen, ettei animaation tarvitse jäljitellä todellisuutta eivätkä lapset tarvitse jokajaksoista saarnaushetkeä. Kreisihuumorin lisäksi sarjan ansiona on sen rikas audiovisuaalinen anti, jossa jopa sarjan taustat osallistuvat tapahtumien kulkuun ja hahmojen tunnetilojen ilmaisuun. Tunnelman viimeistelevät sarjan yli 400 musiikkikappaletta, joissa tuotantomusiikin potentiaali pääse kunnolla esille. Lopputuloksena on 1990-luvun uusklassikko, joka aikanaan ansaitsi esityspaikan YLE TV1:llä.
Ruohometsän kansa
Richard Adamsin samannimiseen kirjaan (alkup. Watership Down) perustuva klassikkoelokuva todistaa, että faabeleista voivat nauttia kaikenikäiset. Villikanien elämä ei ole helppoa, mikä elokuvasta tulee kaunistelematta ilmi. Adamsin luoma kanimytologia pyörii taustalla, mutta muuten toteutus on raa'an realistinen, jopa siinä määrin että osaa hahmoista on vaikea erottaa toisista. Tummaa värimaailmaa ja synkkiä tapahtumia tasapainottavat elämänmyönteisyys, pieni annos huumoria Kehaar-lokin muodossa sekä Angela Morleyn ja Malcolm Williamsonin herkkä musiikki. Kirsikkana kakun päällä Art Garfunkelin Bright Eyes säestää yhtä elokuvan hienoimmista kohtauksista.
The Simpsons
Yksi Simpsonien kulta-ajan ikoneista: Troy McLure (Phil Hartman)
Self-improvement has always been a passion of mine.
– Homer Simpson
Matt Groeningin luoman keltaihoisen perheen kommelluksilta ei kukaan televisionkatsoja ole voinut välttyä – eikä ihme, sillä Simpsoneista on kehittynyt amerikkalainen instituutti ja pitkäikäisiin saippuaoopperoihin rinnastettava ikuisuussarja. Vaikka sarjasta parhain hohto onkin kadonnut jo aikapäiviä sitten, sen ensimmäiset yhdeksän tuotantokautta edustavat television parhaimmistoa. Taustanaurun puute jättää huumorin tulkinnan katsojan varaan, mikä nostaa sarjan tavallisen tilannekomedian yläpuolelle. Lisäksi rikas hahmokaarti, lukemattomat populaarikulttuuriviittaukset, toimivat juonenkulut ja viehättävä, 1990-luvulle tyypillinen piirtojälki ja värimaailma takaavat, että sarjan varhaiset vuosikerrat pysyvät tuoreina vuodesta toiseen.
Wallace & Gromit
...
– Gromit
Nick Parkin vaha-animaatioon perustuvat lyhytelokuvat osoittavat jälleen kerran, että Laatu korvaa määrän. Jokaisen elokuvan tekoon käytetyt lukemattomat työtunnit ovat varmistaneet Wallace & Gromit -parivaljakon paikan suuren yleisön tietoisuudessa ja Laatuanimaatioiden luettelossa. Lämpimän vanhanaikainen englantilainen tunnelma yhdistettynä mielikuvituksellisiin seikkailuihin, absurdeihin pääroistoihin ja pääparin yhteiseen kemiaan luo kokonaisuuden, joka on suurempi kuin sen osien summa.
– Zinclair