Hopeanuoli ja MOTHER
Artikkeli ei sisällä juonipaljastuksia.
Tällä kertaa vuorossa jotakin erilaista, nimittäin lyhyehkö vertailu kahden itselleni tärkeän japanilaisen sarjan välillä - erityisenä tavoitteenani löytää mahdollisimman paljon yhtäläisyyksiä sarjojen välillä niiden suurista eroista huolimatta.
MOTHER on Shigesato Itoin (synt. 1958) luoma kolmiosainen videopelisarja. Ensimmäinen osa (MOTHER) julkaistiin Japanissa 1989 Famicom-pelikonsolille. Englanninkielinen käännös jäi julkaisematta. Jatko-osa, MOTHER2, julkaistiin Japanissa 1994, josta vihdoin saatiin myös länsimainen julkaisu Pohjois-Amerikassa vuonna 1995 Super Nintendo -pelikonsolille, nimikkeellä EarthBound. Arvio- ja myyntimenestys jäivät vaatimattomiksi, ja sarja painui valtavirrassa nopeasti pinnan alle. Eurooppaan käännös ei koskaan rantautunut.
Heikoista arvioista huolimatta EarthBound jäi kuitenkin niiden harvojen mieliin, jotka olivat kyseiseen peliin uskaltaneet tutustua suuresta vastarinnasta huolimatta. 1990-luvun loppua kohden Internet mahdollisti uuden tavan saattaa nämä fanit yhteen erilaisten fanisivustojen muodossa, ja sarja alkoi vähitellen kerätä uutta suosiota näiden sivustojen ja fanien kyltymättömän innon avustuksella.
Pitkän kehitysrupeaman jälkeen sarjan kolmas ja viimeinen osa, MOTHER3, julkaistiin Japanissa vuonna 2006 Game Boy Advance -käsikonsolille. Englanninkielistä käännöstä ei luvattu tulevan, jolloin fanit ottivat ohjat omiin käsiinsä - tuloksena vuonna 2008 julkaistu epävirallinen englanninkielinen käännös, joka sai julkisuutta sen korkeasta laadusta. Näin sarja oli vihdoin saatettu päätökseen monien vaikeuksien kautta, ja nykyisin yleinen mielipide sarjasta on, että se on elämää suurempi mestariteos, joka kulki rohkeasti omia polkujaan haukuista välittämättä ja elää edelleen suosion harjalla, kiitos fanien periksiantamattomuuden.
Vaikka kyseessä onkin videopelisarja, jo tästä tiivistelmästä moni varmasti bongasi yllättäviä yhtäläisyyksiä Ginga-sarjan kanssa, ja näitä puin nyt lyhyesti seuraavaksi.
Vaikeudet julkaisuissa ja käännöksissä
Gingan vaikea taival Japanin ulkopuolella on varmasti monella jo tiedossa, ja äskeisestä tiivistelmästä tämä oli toivottavasti havaittavissa MOTHER-sarjankin osalta. Suurin eroavaisuus lienee siinä, miten hyvin nämä julkaisuhistoriat ovat tiedossa: MOTHER-sarjan, erityisesti EarthBoundin, taival Japanista Amerikkaan on selvitetty on lähes päivän tarkkuudella, kääntäjien ja muiden vastuussa olevien nimiä myöten. Gingan alkutaival Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on edelleen pieni mysteeri. Ehkäpä MOTHER-faneilta kannattaisi ottaa mallia ja uskaltaa vain ottaa hihasta kiinni jotakuta FutureFilmin tai Golden Voicen (entistä) työntekijää ja kysäistä rohkeasti.
Vuosikymmeniä kestänyt suosio
Jos Suomessa ihmetellään sitä, miten Gingan suosio kestää vuodesta toiseen, niin aivan samaa kysymystä toistetaan Amerikassa MOTHER-sarjan osalta, varsinkin kun kyseinen sarja on ”loppunut” lähes pari vuosikymmentä sitten. Länsimaissa Shigesato Itoi tunnetaankin ainoastaan MOTHER-sarjasta, mutta kotimaassaan hän on julkkis ja varsinainen monitoimimies aina kirjailijasta ja mainosmaakarista kalastajaksi ja tv-juontajaksi saakka, jolle MOTHER-sarja on ollut vain pieni osa hänen elämäänsä. Takahashi taas on parhaiten tunnettu Ginga-sarjastaan sekä Japanissa että muualla, ja Ginga on hänelle edelleen ajankohtainen ja tärkein elinkeino.
Mielipide siitä, ovatko sarjat valtavirtaa vai eivät, tuntuu molemmissa tapauksissa jakautuvan fanien ja ”muiden” kesken: joidenkin fanien mielestä sarjat ovat niin valtavirtaa, että niiden fanituksesta on mennyt maku; toisaalta pelkkien myyntilukujen ja yleisen näkyvyyden kannalta molemmat sarjat jäävät kauaksi suurista menestyssarjoista. Molemmat sarjat ovat loppujen lopuksi pienen ryhmän makuun, ja niille harvoille, joille sarjat iskevät, niin ne sitten iskevät ja lujaa, mikä selittänee sarjojen pienen mutta sitäkin pitkäkestoisemman suosion. MOTHER-sarjan tapauksessa edelleen jatkuva suosio on erityisen merkittävää ottaen huomioon, että sarja on ”kuollut”, niin kuin päättyneistä sarjoista usein sanotaan. Toisaalta, Shigesato Itoin sanoja mukaillakseni: kun sarja loppuu, se ei kuole - se vain siirtyy tekijöiltä yleisölle. Viisaus, joka ansaitsisi enemmän huomiota monien muidenkin ”kuolleiden” sarjojen osalta.
Kokonaisuus vs. ”paras osa”
Oli kyseessä mikä tahansa useammasta osasta koostuva sarja, osien jatkuva vertailu ja paremmuusasteikkoon sijoittelu tuntuu olevan fanipiireissä aina se välttämätön paha - jopa silloin kun osat muodostavat yhden suuren jatkumon, kuten näissä molemmissa sarjoissa on kyseessä. Joku osa kuitenkin nostetaan aina korkeammalle kuin muut. MOTHER-sarjan kannalta kyseessä on EarthBound, eli trilogian toinen osa mutta ensimmäinen länsimaissa julkaistu osa. Ginga-sarjassa vastaava on varmasti Ginga: Nagareboshi Gin (GNG) eli sarjan ensimmäinen osa. Mielenkiintoista on sarjojen välillä oleva samanlainen jako näihin ”huippuosiin” ja kokonaisuuksiin: on EarthBound ja sitten on MOTHER-trilogia, samalla tavalla kuin on GNG ja Ginga-sarja.
Mikä sitten tekee kyseisistä osista parempia kuin varhaisemmat tai myöhemmät osat? Näiden osien faneja syytetään usein nostalgiasoinnista, mutta yleinen mielipide on kuitenkin se, että sarjojen parhaat puolet (omaperäisyys, arvot, moraalit, opettavaisuus, yleinen laatu) näkyvät ja tiivistyvät parhaiten juuri näissä osissa. Lisäksi sarjoihin tutustumisen kannalta näitä pidetään parhaimpina aloitusosina.
Kulttuurien sekoitus
Molemmille sarjoille on ominaista useiden eri kulttuurien sekoitus. Jos Gingassa on havaittavissa japanilaisia ja pohjoismaisia piirteitä (vaikkakin ehkä vahingossa), niin MOTHER-sarja on yhdistelmä japanilaista ja pohjoisamerikkalaista kulttuuria - painottaen erityisesti Yhdysvaltojen 50-luvun”kulta-ajan” ikoneita ja ominaispiirteitä. Ei siis liene yllätys, miksi sarjat ovat menestyneet juuri kyseisissä maissa.
Fanien omat tuotokset
Fanituotokset eivät tietenkään ole pelkästään näiden kahden sarjan välinen juttu. Mielenkiintoista on kuitenkin se, miten molemmista sarjoista on sanottu, että niiden tekijät ovat luoneet aivan omanlaisen tyylinsä, jota fanit ovat sitten jäljitelleet enemmän tai vähemmän onnistuneesti.
Ginga-sarjan fanituotoksia monet varmasti tuntevat, varsinkin suomalaisten tekemiä. MOTHER-sarja ei tässä tarjoa hirveästi poikkeuksia: on piirroksia, sarjakuvia, animaatioita, livetoimintapätkiä ja videopelejä. Koska kyseessä on videopelisarja, löytyy MOTHER-fanikunnassa eräs merkittävä poikkeus, mikä muussa mediassa ei olisi mahdollista, nimittäin hakkerointi. Hakkeroinnin avulla fanit ovat esimerkiksi löytäneet poistettua sisältöä, mikä luonnollisesti on synnyttänyt rikasta keskustelua ja teorisointia. Aivan oma numeronsa on hakkeroinnilla tuotetut omat versiot peleistä, joihin kuuluu esimerkiksi muunneltua dialogia tai grafiikkaa. MOTHER-sarjan tapauksessa hakkerointi on jopa poikinut kokonaan omatekoisia pelejä sarjan omalaatuisen tunnelman ja graafisen tyylin innoittamana, kuuluisimpina esimerkkeinä Yume Nikki ja Undertale.
Koirien osuus
Gingan osalta tämä on varmasti itsestäänselvyys. MOTHER-sarjassa nelijalkaiset ystävämme eivät myöskään ole vieras näky, ja sarjassa esiintyykin paljon koiria niin hyviksinä kuin myös vihollisina, kuten vaikkapa EarthBoundin eräässä pomotaistelussa esiintyvä Diamond Dog… Koirien osuus saa luonnollisen huipentuman MOTHER3:ssa, jossa lopulliseen päähahmokatraaseen saa kunnian valikoitua päähahmon leimmikkikoira.
– Zinclair